Yhteisöllisesti kestävän lausahduksen synnyttäminen on vaativaa puuhaa. Lanseeraajan täytyy harjoittaa harkitsemansa lausahduksen viljelyä riittävän usein ja toistuvasti, jotta se vähitellen alkaa juurtua myös kanssaeläjien puheenparteen. Ensimmäinen vaihe lanseerauksessa onkin se, että lausahdus tarttuu luontevaksi osaksi omaa kielenkäyttöä; Tämän jälkeen uuden lausahduksen ilosanoman levittäminen käykin huomattavasti helpommin.

Hyvä lanseeraaja ei kyllästytä kanssaeläjiään uusilla sanontatavoillaan, vaan kylvää niiden rikkautta yhteisöönsä luontevasti ja samalla koukuttavasti. Toimessaan onnistuva lanseeraaja onkin sellainen henkilö, joka helposti mielletään yhteisölliseksi malliesimerkiki. Malliesimerkkiys on kuitenkin ennemminkin yhteisön piilotajunnassa elävä ilmiö, kuin ääneen lausuttu lanseeraajaa ylistävä totuus. Erityinen persoonallisuus sopii myös lanseeraajalle. Keinotekoisuus taas voi syödä pohjan pois koko touhulta.

Mistä lanseerauksessa sitten pohjimmiltaan on kyse? Puhtaimmillaan se on jonkin oman sanonnan viljelyä yhteisöön. Lievempi muoto voi olla esimerkiksi murteellisten ilmaisujen tai vaikkapa värssyjen tartuttaminen yhteisen käyttökielen osaksi. Lanseeraus lähtee yksilön aloitteesta, mutta keskeinen osa lanseerausprosessia on yhteisön aloitteellisuuden aktovoiminen. Lanseeraus on siis kanssaihmisten sytyttämistä upouudelle tai omaan käyttöön muokatulle sanontatavalle. Ilosanomalle!

Lanseeraus on siis iloinen asia, ja siitä nauttikaamme. Vain lanseeraaja voi tietää miltä tuntuu, kun kuulee itse laatimansa sanonnan kajahtavan jonkun toisen suusta. Se kertoo prosessin onnistuneen.

Parahinta alkanutta lanseerauskesää!


Pari vaiheessa olevaa lanssia: